Jonkun verran taas ollut taukoa kirjoittamisessa, jospa taas yrittäisi ryhdistäytyä :)

Tuon edellisen postauksen jälkeen nostin saamieni ohjeiden mukaan lääkitykseni annostusta. Ja voi hyvänen aika sitä oloa!! Jos sattuikin käymään niin, että kroppa alkoi vähän, huom! hyvin vähän, tottua edelliseen annostukseen niin taas mentiin sekaisin niin että soi! Kiltisti silti söin lääkkeeni, kivut olivat edelleen samanlaiset kuin tähänkin asti, mutta niitä ei joka hetki tajunnut, koska pää oli niin sekaisin. Lauantaina sitten menin vessaan ja siinä pienemmän toimitukseni aikana meinasin nukahtaa pytylle. Sillä hetkellä päätin, että nyt riitti, sanokoot lääkärit mitä sanoo! Jätin päivän lääkkeet ottamatta ja illalla otin vain yhden. Sunnuntaina olo ei vain helpottanut ja suutuspäissäni repäisin tuon 10mg laastarin pois. Olin laittamassa heti uutta, puolet miedompaa tilalle, mutta onneksi keskustelin asiasta vielä äitini kanssa. Hän käski varmistaa asian vielä päivystyksestä. Soitin paikkakuntani sairaalaan jossa hoitaja ei alkuun katsonut hyvällä mun omia päätöksiä lääkityksen suhteen. Selitin kuitenkin tilanteeni ja sain vähän sympatiaa. Ja onneksi muuten soitin, vasta 12h kuluttua sain laittaa seuraavan laastarin, jotta lääkkeen määrä elimistössäni ei nousisi tuota 10mg korkeammaksi.

Tänään mulla oli soittoaika kipuklinikan lääkärille. Hän soitteli päivällä ja voi että olen niin tyytyväinen! Mulla on ekaa kertaa tunne, että mun kivut otetaan tosissaan! Hän oli ehdottomasti samaa mieltä kanssani näiden lääkkeiden lopetuksesta. Missään nimessä ei ole tarkoitus turruttaa mua vahvoilla lääkkeillä, vaan mun toimitakyky halutaan säilyttää lääkityksestä huolimatta. Pahoittelin olemassaoloani ja kysyin, olenko toivoton tapaus. Onneksi en kuulemma ole, kunhan vaan jaksan odottaa, että oikeat lääkkeet löydetään. Illalla otan viimeisen pillerin, nyt sain reipäistä ton miedommankin laastarin pois. Tänään aloitan myös sen unta syventävän lääkkeen, joka siis ei ole unilääke. Jospa saisin nukuttua taas muutaman yön jälkeen vähän paremmin.  Tätä en aiemmin ole tarvinnut, koska unta (ja unisuutta) on piisannut noiden muiden lääkkeiden vuoksi vähän liiaksikin. Ensi viikolla aloitan uuden lääkkeen. Tämä lääke on hermokipuun, mutta sen vaikutus nähdään vasta 8vko kuluttua, koska annostus pitää nostaa todella hitaasti. Toivottavasti pinna kestää ja ennen kaikkea toivon, että tästä on apua!!

Mutta voi apua! Mun pienen pieni kuopukseni täyttää huomenna kolme vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika oikein häviää? Juurihan tuo murunen syntyi, niin pienen pieni peikon poikani. Viikonloppuna juhlitaan sankaria kunnolla, toivottavasti kaikki lahjat ja herkut ovat sankarin mieleen <3