Vaikka ei siinä ollut mitään selviytymistä. Suht normaali olo oli koko päivän. Polven kipu kyllä yllätti..

Aamulla leivoin vieraita varten suklaamuffinseja joihin upotin valkosuklaan paloja. Kun sain ne uuniin, vieraat ilmoitti, etteivät pääsekään vatsataudin vuoksi. Voi harmi, odotin niin että pääsen sylittelemään pientä vauvaa ja katsomaan taaperon menoa. Tietty olisin halunnut nähdä myös serkkuni ja kummitätini. No, onneksi lupasivat tulla heti kun paranevat! Hitto tota vatsatautia on muuten taas liikkeellä, jaiks!!

Sitten laitoin pyykkikoneen pikaohjelmalle ja siivoilin vähän vaatekaappeja. Puhtaat pyykit koneesta koriin ja kohti yläkertaa. Rappu kerrallaan nostin pyykkikoria ylös ja tulin perässä. HALUSIN levittää ne kuivumaan parvekkeelle ja onnistuinhan mä!! Väsäsin vielä ipanoille makaroonilaatikonkin!!

Se, että kerron mitä olen tehnyt, ei tarkoita sitä että kirjoittaisin samalla tavalla kuin jotkut faceen; tein ruokaa, imuroin, pesin lattiat ja ikkunat, pyyhin pölyt, kävin kaupassa, leivoin, pyykkäsin, jumppasin. Haluan kirjoittaa ihan itseäni varten, että voin myöhemmin lukea, mihin olen pystynyt. Mulle on oikeesti iso juttu saada tehdä jotain päivän aikana, ja eilen teinkin omassa mittakaavassa tosi paljon. Fyysisesti kaikki ei ole mahdollista. Voimat ei vielä riitä kaikkeen. Kun meillä on joku (ja mieskin tekee tätä) niin kuulen usein että ole nyt vaan rauhassa, kyllä mä voin tehdä. ARVOSTAN todella paljon sitä että meillä on tukiverkostoa. Mutta mä haluan tehdä kaiken mihin pystyn ja mitä jaksan. Osaan pyytää apua jos en voi, mut mä nautin pienistäkin asioista mitä jo pystyn tekemään.

Tänään pitää käydä fyssarilla laitattamassa uudet teipit polveen. Jouduin illalla kipujen takia ottamaan todella vahvan kipulääkkeen eikä sekään vienyt kipua kunnolla pois, helpotti kylläkin. Aamulla heräsin viideltä kipuun ja se tuntuu koko ajan. Burana ei auta, vaikka sitä syönkin. Toivottavasti uudet teipit auttais!!