Kylläpäs taas kerran on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Nyt oli jo otettava itseään niskasta kiinni, niin paljon on kirjoitettavaa.

Ensimmäisenä haluan heti kertoa, että mieliala on todellakin parempi kuin edellisen kirjoituksen aikaan. Tuntuu, että olen saanut taas sen oman suht pirteän itseni takaisin ja nyt jaksan taas hymyillä ja nauraa. Lääkkeet tekevät siis tehtävänsä. Ja tämähän vaikuttaa vain positiivisesti meidän koko perheeseen. Luojan kiitos tämä olon koheneminen tapahtui ennen joulua. Viime jouluhan meillä meni vähän huonommissa fiiliksissä kun olin niin kipeä. Itse en pystynyt tekemään mitään, vieläkin se ottaa tällaista jouluhörhöä kupoliin! Sanoinkin silloin että tästä joulusta tulee meidän perheelle superjoulu! (Joulukuusi on ollut jo muutaman viikon valmiina olohuoneessa.)

Edellislauantaina vietettiin naisten kesken pikkujouluja! Itse en ole pitkään aikaan käynyt missään, kun koko ajan on ollut joku lääkekokeilu menossa. Ja tietysti aina on ollut kyseessä joku kolmiolääke, niin alkoholi saa silloin jäädä. Rentoutuminen teki niiiiin hyvää!! Meillä oli ihan sairaan hauskaa! Voi olla, että muutaman alkoholiannoksen olis voinu jättää välistä, mutta väliäkö tuolla, jos joskus menee vähän överiksi ;).

Torstaina taas kävin Kipuklinikalla. Mulla on nyt kokeilussa lamotrigiini tuohon hermokipuun. Se vaikutuksen näkee vaan ikävä kyllä pitkän ajan kuluessa. Neljä viikkoa olen sitä syönyt ja neljä viikkoa pitää vielä odottaa että päästään hoitoannokseen ja nähdään mahdollinen vaikutus. Toivon niin, että tästä on jo apua. Aina välillä tuntuu niin turhalta, kun mikään ei auta. Lisäksi mulle määrättiin taas uusi vahva kipulääke (Temgesic). Tätä otan vain pahimpina öinä, jotta saisin edes välillä vähän nukuttua. Kahtena iltana olen tuota kokeillut, mutta suurempaa hyötyä siitä ei ole ollut, muutaman tunnin katkeamatonta unta lukuun ottamatta. En missään nimessä aloita käyttämään tätä säännöllisesti, koska tämä lääke aiheuttaa helposti riippuvuutta.

Viime lauantaina päästiin naapurin rouvan kanssa vapaalle. Käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä ja siitä suunnistimme Helsinkiin Hartwall Areenalle, Vain Elämää konserttiin. Voi apua miten mahtava reissu sekin oli!! Antti Tuisku räjäytti areenan kahdesti biiseillä Keinutaan ja Sata salamaa! (Itse olen Antin vankkumaton fani, ollut Idolsista asti) Anssi Kela veti niin hienosti osuutensa, etten olisi koskaan uskonut. Tunnelma oli aivan uskomaton! Kotiinkin päästiin, muutaman mutkan kautta kylläkin, koska omasta mielestämme tiesimme paremmin kuin navigaattori, minne kuuluu ajaa! :D Vieläkin hymyilyttää, kun miettii matkaamme.

Tämän hyvän olon kruunaa tämän päivän käynti ortopedillä. Vähän jännitti mennä sinne, kun en tiennyt yhtään mitä odottaa. Jännitys oli kuitenkin turhaa, koko homma oli vartissa ohi. Lääkäri katsoi jalan, yritti taivuttaa sitä ja totesi että siinä se on, jäykistynyt polvi. Kuten viimeksikin sanoi, mitään ei ole tehtävissä. Annetaan ajan kulua ja yritetään löytää apu kipuun. Helmikuussa on soittoaika, jolloin laitetaan ajan tasalle tarvittavat reseptit ja sairasloma. Maaliskuussa lääkäri lähtee vuodeksi pois, tätä ennen hän valitsee mulle hyvän ortopedin. Pidin kyllä aikas kovan saarnan siitä, että se sama hörhö ei mua tule hoitamaan, joka viime syksynä hoiti. Ennemmin opettelen vaikka lentämään! Sain lupauksen, ettei mun tarvitse koskaan mennä lähellekään kyseistä urpoa (SORI)! Tilanne vaan on kurja kun kemiat ei kohtaa ja toiselta puuttuu empatia ja asiakaspalveluhenkisyys kokonaan. Touko-kesäkuussa käyn näytillä ja seuraavaksi syksyllä. Leikkaushoidosta ei puhutakaan ainakaan ennen ensi talvea. Kaikki väkisin treenaaminen pysyy edelleenkin kiellettyjen listalla. Reisilihasta ja pohjelihasta pitää vahvistaa, mutta polven vääntely ja taivuttaminen on kiellettyä, koska se ei saa muuta aikaan kuin kovempaa kipua. Nyt saan siis tavallaan hengähtää. Kyllä se vieläkin kiukuttaa, harmittaa ja masentaakin, ettei mitään ole tehtävissä. Mutta nyt mä saan lakata pelkäämästä sitä, että koska taas joudun leikkuriin. Eiköhän kahdeksan leikkausta alle vuodessa ole ihan riittävästi.

Nyt mä heitän kotivaatteet päälle, villasukat jalkaan, sytytän kynttilöitä ja paketoin muutaman paketin. Sitten odottelen pikkuherroja hoidosta kotiin ja halin ja suukottelen niitä niin paljon kuin haluan! Tällä hetkellä mulla on onnellinen olo!! <3