Taas kirjoittelemassa, ajatusten purkua, saa skipata...

Koskakohan tää mieli alkaa rauhoittua ja alkaa edes vähän seesteisempi elämä?? Rouvalla on nyt hieman kuumeinen olo ja HETI iski pahimmat ajatukset päin näköä. Mitä jos mun polvessa muhikin joku pienen pieni pöpö ja se lähti tämän päivän lymfassa liikkeelle? Kyllähän se CRP sairaalassakin koko ajan laski vaikka uudestaan ja uudestaan jouduttiin haavaa putsaamaan leikkurissa. Kuumemittari näytti 36,7. Mulle se on jo lämpöä, normaalisti mittarin lukema on lähes poikkeuksetta 35,8. Buranaakaan en oo ottanu klo 13 jälkeen, eli jos se tuosta nousee niin perkele! Enkä kyllä otakkaan että tiedän heti, jos kuume nousee. Arvatkaa, oonko ton mittarin kanssa koko ajan..

Tänään oon yksin kotona, mies joutui lähtemään työreissuun ja pojat pääsi mammalle yökylään. Miehelle soitin äsken paniikki puhelun, komensin sitä rauhoittelemaan mut. Onnistui se aika hyvin, sain itkun katkeamaan. Ja onhan se totta, mä ja esikoinen ollaan yskitty jo muutama aamu, hirveesti on flunssaa liikkeellä (ja kaikkee muutakin) ja me ollaan pahimmalta säästytty. Ihmeellistä se on mun kohdalla koska tällä antibioottiarsenaalilla on oma vastustuskyky ajettu täysin olemattomiin. No, takaisin siihen puheluun. Vannotin miestä muistuttamaan, etten enää jää yksin kotiin, on edes joku kenen kanssa puhua jos (kun) paniikki iskee.

Oliskohan mahdollista, että toi lymfa nostaa ruumiinlämpöä...No, jos sitä aamulla on vähänkin niin soitan taksikuskilleni ja hurautan sairaalaan otattamaan CRP:n. Ja huomenna taitaa olla korkea aika soittaa sinne jonnekin, sille ammattikuuntelijalle, taitaa mennä mun touhut vähän jo yli....