Siltä on olo tuntunut lauantai-illasta asti. Tai oikeastaan, ei se tunnu miltään pieneltä sievältä vaan kaatokänniltä!!

Perjantaina aamulla laitoin tuon kipulaastarin. Iltapäivään asti olo oli ihan hyvä ja kipujakin tuntui vain vähän. Leikkaamaton polvi oli täysin kivuton (se on nyt kipuillut viikon verran todella kovin) ja leikattu oli ihan siedettävä. Iltapäivällä kuitenkin alkoi olo taas olla kipujen suhteen sama kuin ennekin. Illalla iski jano. Eikä mikään pikkujano vaan JA-NO! Join parissa tunnissa muutaman ison lasin vettä, litran maitoa ja 1,5 litraa vissyä. Ja edelleen janotti. Vessassa en kuitenkaan ravannut sen jälkeen, tiedä sitten mihin ne nesteet hävisivät. Oletan, että se oli jokin laastarin sivuvaikutus. En kuitenkaan syönyt mitään ihmeellistä päivän aikana.

Lauantaina juhlittiin siis synttärisankareita. Oli niin ihana nähdä kaikkia lähimpiä sukulaisia pitkästä aikaa. Ja tuleva kummilapsemmekin oli kasvanut äidin masusta päätellen jonkin verran <3 Illalla meni pää sekaisin. Aloitin tuon lääkkeen hermokipuihin illalla, mutta otin ensimmäisen pillerin vasta pari tuntia sen jälkeen kun tää olo tila alkoi. En meinannut pysyä pystyssä, mies ja tyttö talutti mua vuoron perään vessaan jne. Sunnuntai aamuna nukahdin keittiön pöydän viereen istualleen odottaessani kahvin tippumista. Sama sekava olo jatkuu edelleen.

Tällä viikolla sairaanhoitaja soittaa kipuklinikalta ja kyselee kuulumisia. Toivottavasti soittaa pian! Ja mä toivon et tää olotila loppuu pian. Ei tällaisena pysty toimimaan mitenkään. Ja kivut ei ole lähteneet minnekään, niitä ei vaan oikein taida tajuta. Mun laskujen mukaan tää johtuu tuosta laastarista. Vaikka taisi se olo mennä vähän enemmän vielä sekavammaksi noiden pillereiden jälkeen. Tänään pitäisi ottaa jo kolme pilleriä, en viikolla annostus on 6/pvä. Ja perjantaina pitäisi laittaa yhden laastarin sijaan kaksi... Jos tää olo ei tästä normalisoidu tämän viikon aikana, niin on turha kuvitellakaan että mä jatkan näitä lääkkeitä.