Arvatkaa mitä!? Mulla on auto!! <3 <3 Viimeksihän pärisin siitä, kun PVK hylkäsi avustuksen tuohon autoon. Sain vinkin soittaa kaupunkini vammaispalveluihin ja niin siinä kävi, että sain heiltä avustuksen inva-varusteluun! Autokaupat tehtiin torstaina, perjantaina kävin Turussa sen käsikaasun asentajan luona, jossa hän katsoi mulle parhaan mahdollisen varustuksen autoon. Tällä viikolla pitäisi olla homma kunnossa. 1,5 vuotta poissa auton ratista on pitkä aika. Kohta mä pääsen taas liikkeelle oman aikatauluni mukaan, varovakaa vaan siellä liikenteessä ;)

Ja kävipä vielä niinkin ihanasti, että meidän tuleva kummityttömme syntyi!! Oltiin viimeviikolla häntä katsomassa, voi taivas mikä kaunotar! Ja niin pieni. Kovalla työllä kadotettu vauvakuume alkoi nostaa päätään, kunnes pääsimme puheisiin yövalvomisista. Kuume laski yhtä nopeasti kuin nousikin ;) Meillä nuo kolme pikkuherraa touhuaa öisinkin niin paljon, että katkeamattomista unista voi vaan haaveilla. Lisänä tietysti jokaöinen jalan asettelu kyljen käännön yhteydessä. Eli eiköhän noi vauva-ajat saa olla takanapäin. Saahan tuon neidin varmaan joskus lainaan <3

Enkä nyt oikein meinaa malttaa odottaa tuota maaliskuuta, pari laivareissua olisi tiedossa!! Ensin mennään naapurin rouvan ja herran kanssa alkukuusta ja puolen välin jälkeen lähdetään katsomaan Elastista tyttöjen kanssa. Eräänlainen invareissu taitaa sekin olla ;) Huhtikuussa sitten Antti, aaahh!!

Nyt odottelen ortopedin soittavan Tyksistä. Tarvitsen taas yhden lääkärintodistuksen, jotta voin hakea invamerkkiä autoon, jonka kanssa saisin siis käyttää invamerkillä merkittyjä parkkipaikkoja. Samalla voin hakea vapautusta ajoneuvoverosta. Sitten mun pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni ja tehdä se valitus Kelan päätöksestä, ystävällisesti kun hylkäsivät multa vammaistuen. Lisäksi pitäisi soittaa isännöitsijälle mun tulevasta autopaikasta, siihenkin pitää löytyä joku hyvä ratkaisu. Kipuklinikaltakaan ei ole mitään kuulunut vaikka jo yli viikko sitten sinne soitin. Hermokipulääkkeistä hävisi kaikki teho ja taas yritän pärjätä omilla sekoituksilla. Pilleriä menee kuitenkin jo aika paljon päivittäin, joten pitänee soittaa toisen kerran sinne. Huomenna taas fyssarille, jospa käsittely taas auttaisi hetkeksi.

Viikonloppuna saimme ikäviä uutisia, jälleen on yhdet hautajaiset edessä. Ikiuni on yllättänyt nyt jo liian usein, joten jos jotain taas saa toivoa, niin tällaiset uutiset voisivat nyt jäädä tauolle.

Liikuskelkaahan varovasti, siellä on hurjan liukasta. Toisaalta nautin tästä kelistä, ihmiset luulevat mun kaatuneen jäillä, eikä kenellekään tarvitse selittää yhtään mitään.