Fiilis on mitä mainioin! Takana on onnistunut reissu Tyksiin, kerrankin!

Mulla oli siis aika varattuna vaan fyssarille, mutta sovittiin jo viimeksi osastolla ollessani että lääkäri tulee myös mua katsomaan samalla käynnillä. Aloiteltiin fyssarin kanssa ja hän oli oikein tyytyväinen polven taipumiseen. 75’ sain polven taipumaan tuolilla istuessa ilman sen suurempaa kipua!! Jes! Fyssari kysyi että ootko jumpannu 2 kertaa päivässä. Tokaisin siihen että en, ku 5-6 kertaa (siis tuolla koneella, kaikki muut jumpat tulee sen lisäksi). Totesi että taidan olla aika motivoitunut. TIETENKIN olen! En mä hemmetti soikoon meinaa olla tän kintun armoilla yhtään sen kauempaa kuin on pakko.

Sitten tulikin lääkäri katsomaan. Hänkin oli todella tyytyväinen. Nyt seuraavat kolme viikkoa on sitä ”pahinta” aikaa, kun arpikudosta alkaa muodostua oikein kunnolla. Sanoinkin että oon parin viimeisen päivän aikana tuntenut jumpatessa natinaa ja kiristystä, arpikudos siellä ilmoittelee olemassa olostaan. Lääkäri käski olla murehtimatta ja panikoimatta, polvi jäykistyy tiettyyn pisteeseen asti ja sille ei voi mitään.

Ainoa harmillinen olo tuli, kun juteltiin kipulääkkeistä. Fyssarin kanssa mainittiin lääkärille että haluaisin jo alkaa vähentämään lääkkeitä. Tämä tokaisi siihen vain että ok, tänään jätät illasta pois lyrican ja targiniqin ja maanantaina aamusta targiniqin ja sitten vaan buranaa ja panacodia tarvittaessa. Sitten lääkäri jo lähtikin, oli kiire polille. WHAT?! Mulle on monesti sanottu (ja netistäkin olen lukenut) että nämä lääkkeet tiputetaan pikkuhiljaa pois koska ovat niin koukuttavia aineita. Ensimmäisellä osastojaksolla kokeiltiin vähentää tuota iltalääkettä kahden viikon käytön jälkeen. Tiputettiin 10mg -> 5mg. Sekin aiheutti aika kovan kivun ja vierotusoireet; hikoilin, tärisin, voin pahoin. Mietiskelin tuota kotimatkan ja vielä hetken kotonakin. Soitin sitten fyssarille että ei hitto tää näin voi mennä, paniikki jo nostaa päätään. En mä voi lasten silmissä alkaa kärsimään vierotusoireita, enkä mä niitä kyllä ole mielestäni ansainnutkaan. Hänkin sanoi että jäi asiaa miettimään kun kuulosti niin radikaalilta muutokselta. Sovimme, että otan nyt vkloppuna normaalisti kaikki lääkkeet ja maanantaina soitan osastolle ja pyydä saada soittoajan anestesialääkärille. Hänen kanssaan saamme sovittua sopivan rytmin lääkityksen purkamiselle. Huh, voin hengittää!!

Seuraava aika Tyksiin on kuukauden päästä. Silloin menen fyssarille ja lääkäri tulee myös katsomaan. Joskos silloin saisin seuraavan putsausleikkauksen päivän tietooni. Aion tehdä selväksi että heinäkuu tulee olemaan sellainen kuukausi, jolloin mun on oltava jonkinlaisessa kunnossa. Pienen kesäreissun teemme ihan varmasti vaikka mikä olisi, enkä silloin halua murehtia jumppaamisesta joka kolmas tunti yms.

Nyt viikonlopun viettoon ihanan perheeni kanssa. Aurinkoista viikonloppua kaikille <3