Lapset lähti hoitoon ja mies töihin. Vanhin pojista oli kiukkuisella tuulella, keskimmäinen oikein reipas ja pienin vaan itki ja itki. Arvatkaa, tuliko äidillekin itku!

Tänään pitäs lähteä äidille suihkuun. Kyllä tämän jälkeen osaa arvostaa sitä, että pääsee joka päivä omaan suihkuun. On nimittäin suunnittelemista, kun lähtee kerran viikossa suihkuun.

Sitten pitäis pakata toi helvetin kassi. Se on täynnä tavaraa kun lähden kotoa mutta tuskin tarviin sieltä muuta kun kännykän, laturin ja hammasharjan.

Flunssa meinaa mutkin yllättää, tänään pitää siis vielä ottaa puhelua osastolle, että voidaanko silti leikata. Toisaalta toivon ettei voitas, saisin jäädä kotiin. Toisaalta toivon et leikataan, sithän se on ohi. Vaikka mistä sitä tietää, mitä kaikkea sitä vielä eteen tulee. Tällä tuurilla sontaa tulee vielä paljon niskaan.

Mut paljon oon miettiny että miten sitä sitten kävellään kun se polvi taipuu?? Melkein 4kk toi polvi on ollut tikkusuora. Alkaa lonkkakin jo ilmoittelemaan kivulla itsestään. Koittakaapa, ei ole helppoa mennä kinttu suorana, pitää nostaa jalkaa lonkalla, sohvallekin pitää jalka nostaa lahkeesta koska reisilihaksessa ei ole tarpeeks voimaa. Mut tosiaan miten sitä kävellään.. Onneks mulla on TYKSissä maailman ihanin fyssari. Sopivasti kuuntelija mut sopivasti myös tiukka, osaa valaa uskoa tähänkin päähän. Kyllä mä vielä kävelen!!

Jopas on sekaista tekstiä, mutta kirjoittajakin on nyt sekaisessa mielentilassa.