Eilen kävin sairaalassa. En oikein tiedä mitä siltä odotin. Soittelin jo viime viikolla sinne ja pyysin ilmoittamaan lääkärille että varaa mulle aikaa koska haluan jutella rauhassa. No,lääkäri kävi taas pikaisesti piipahtamassa ja pari jumppaliikettä tehtiin fyssarin kans. Tuon käynnin olisi voinut melkeimpä hoitaa puhelimessakin. Mutta alusta..

Odottelin aulassa fyssaria, joka sitten tulikin mut hakemaan. Halusi kävellä mun takana jotta näkee hyvin, miten astun. Ruoskaahan sieltä tuli oikein urakalla: 'muista kantapää edellä, polvi suoraksi, rullaava askel, ukkovarvas ei tee niin kuin kuuluu, enemmän painoa jalalle, polvi koukkuun...' Matkalla huoneeseen fyssari vielä huikkasi lääkärille että tää rouva on täällä, tule kohta (joutui kuitenkin vielä toisen kerran hakemaan lääkärin paikalle kun mitään ei kuulunut). Siinä hetki vaihdettiin kuulumisia ja sain koko ajan ruoskaa istumisesta ym. Aloitin istualteen taivuttamaan polvea koska lääkäri halusi itse nähdä asteet. Kun mittaamalla mitattiin niin saatiin se 60' tulemaan. MIKÄ PETTYMYS! Kyllähän mä sen tiesin mut ajattelin et lääkärin edessä se vois taipua vähän enemmänkin. Tohtori halusi myös nähdä mun kävelyä mutta nappasikin toisen kepin pois. Eihän siitä tullut mitään. Pompin eteenpäin terveellä jalalla ja samalla kyyneleet alkoi valua pitkin poskia. Sitten sain luvan istua sängylle.

Lääkärin sanojen mukaan arpeutuminen on nyt agressiivisimmillaan ja se on hyväksyttävä. (Helppoa kuin heinän teko, tai sitten ei.) Molemmat olivat sitä mieltä, että nyt alkaa varmasti olemaan henkisesti raskainta aikaa. Kovaa jumppaa on takana ja tottakai myös edessä. Jumpasta huolimatta edistystä ei tapahdu vaan pahimmassa tapauksessa nuo asteet tuosta vielä laskee (edelleen ne kyyneleet valuu pitkin poskia). Lisääntyvä kipu ei myöskään helpota tilannetta. Toivoin jotain helpotusta tuohon kipuun, Lyricaa ehdotettiin takaisin mutta en halunnut pönttöä sekaisin, mitä hyötyä siitä on jos nukun päivät. Siihen loppui keskustelu siitä aiheesta.

Sitten aiheeksi muuttui tuleva leikkaus. Kysyin aikataulua, koska haluaisin kesällä tehdä muutakin kun jumpata!! Toukokuuta ennen ei leikkausta voida tehdä. Se siirrettiin elo-syyskuulle, jotta saan kesällä vähän hengähtää. Muussa tapauksessa olisin ollut pari kolme kuukautta kesästä neljän seinän sisällä jumppaamassa ja ahertamassa. Sitten se tohtori jo lähtikin. Fyssarin kanssa tehtiin pari jumppaliikettä, sitten pöksyt ja kengät jalkaan ja kiitos. Jäin sitten kyselemään että koska on seuraava käynti. Nooh, fyssarille ei enää aikoja (?!) ja lääkärin aika tulee kolmen-neljän viikon päähän, saan sen sitten postin mukana kotiin. Mahtaakohan sen jälkeen enää aikoja lääkärillekään tulla ennen seuraavaa toimenpidettä.

Musta tuntuu että mut jätetään yksin. Onhan mulla oman kunnan fyssarille aikoja mutta silti. Luulin että he haluavat seurata tilannetta tarkasti. Vaikka siltä varalta että jos joku näyttää menevän huonosti, he voivat siihen puuttua aikailematta. He kuitenkin ovat olleet alusta asti mukana tässä saatanan sopassa. Ja joku muu tämän sopan keitti, en minä.

Tänään meinasi polvikone jo mennä paloiksi. En saanut polvea taipumaan kuin 45'. Parkuhan siinä tuli. Huomenna uudelleen paremmalla menestyksellä, toivottavasti!

'This life is difficult but it's real.'