Tuo sana on yksi maailman kauneimmista sanoista. Se on täynnä rakkautta, hoivaa, turvaa, luottamusta, oikeastaan kaikkea hyvää, mitä vain voi kuvitella. Itselleni äiti on kaikki kaikessa, eikä ilman äitiä halua edes kuvitella elävänsä. Toivon, että omatkin lapset ajattelevat näin. Mutta tuon äiti-sanan saa joskus todella raadollisiin lauseisiin. Poikien ollessa pahalla tuulella äiti on tyhmä ja maailman huonoin äiti. Yhtenä aamuna tunsin kuitenkin suuren palan kurkussa. Pojat olivat lähdössä hoitoon ja aamu oli hankala. Kaikkia väsytti ja kiukutti ja ääntä korotettiin puolin jos toisinkin. Neljä vuotias elohopeamme sinkoili maan ja taivaan välillä ja teki kaikki pahat mitä mieleen vain juolahti. Mulla paloi pinna, ja annoin sen kuulua. Siinä tuo sitten eteisessä laittoi itkien kenkiä jalkaan ja sanoi: ”Äiti, mä toivon että sun polvi tulee taas niin pahaks, että se pitää leikata ja joudut olemaan tosi kauan sairaalassa!” Lähdin kyyneleet valuen olohuoneeseen ja jäin sinne itkemään. Oikeaoppisestihan mun olis pitänyt jäädä lapsen kanssa juttelemaan ja selvittämään asia. En vaan pystynyt. Vaikka pieni sitä ei varmasti tarkoittanut, se tuntui hirveän pahalta. Ja tuntuu vieläkin. Mietin, mitä kaikkea noiden pienten lasten päässä pyöriikään.

Kävin mielenterveyshoitajalla. Kerroin, että pelkään todella paljon, kuinka tämä kaikki vaikutta meidän lapsiin. Vaikka kotona avoimesti puhutaankin niin pelkään, että syvälle jää kytemään jotain. Lainaten tuttavani sanoja, jotain pitäisi tehdä, ettei lapsille jäisi mielikuvaa, jossa oli äiti ennen leikkausta ja äiti leikkauksen jälkeen. Pääsenkin (toivottavasti pian) perheneuvolaan kahden vanhemman pojan kanssa, jossa ammattilaiset jututtavat mua ja poikia yhdessä ja erikseen.

Tänään aamulla kuunneltiin poikien kanssa Robinia, Elastista ja Cheekiä. Pojat jammasivat ja lauloivat, minäkin lauloin. Ja hetken mietin, että antaisin mitä vain, jos saisin tuossa tanssia ja pomppia noiden kultahippujen kanssa. Ennen leikkausta en heidän kanssaan juurikaan tanssinut, aina oli kiire. Kiire laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä. Nyt ei ole kiire mihinkään, ei edes tanssimaan lasten kanssa.

Muistakaa äidit, aina ei tarvitse olla kiire. Kyllä ne kotityöt ja muut odottaa muutaman minuutin! Sitten kun mä olen paremmassa kunnossa, niin mä tanssin niin paljon, kuin ikinä jaksan. Tanssin niin kauan, että pojat pyytää lopettamaan.