Nyt on kuljettu totisena jo jonkin aikaa. Kivut eivät meinaa helpata kunnolla lainkaan, kipualue kuitenkin vain laajenee. Yöt menee valvoessa ja päivällä ei saa nukuttua, kun pikkumies on kotona ja eskarilaista pitää kuljettaa. Odotan syyskuun alkua kuin kuuta nousevaa, jos silloin saisi edes välillä ottaa pientä huilia, kun pienin on kaksi päivää viikossa hoidossa. Tosin ne päivät täyttyy aika hyvin terapioista ja lääkäreistä, mutta toivossa on hyvä elää.

Tosiaan, kipualue on levinnyt. Oma diagnoosini on, että CRPS on levinnyt leikatun jalan reiteen ja pakaraan. Sain juuri ennen kipujen alkua kipupiikin sairaalassa, mutta oman tilani vuoksi en ymmärtänyt laittokohtaa sen paremmin neuvoa, kunhan laskun housuja niin, että kankkuun piikki saatiin iskettyä. No, se laitettiin tuohon cerppijalkaan ja siihen koskemista pitäisi välttää. Kipulääkäri sanoi, että siltä kuulostaa, mutta virallista diagnoosia ei ole. Tai en mä tiedä, tuleeko sitä edes sen enempää, kun diagnoosilistassa on vain mainittuna tuo Kausalgia eli CRPS2. Ja ihan sama se tässä kohtaa on, kunhan saisi kipuihin helpotusta. Vakuutusyhtiötä varten tämä täytyy tietysti selvittää. Sain taas uutta, todella vahvaa kipulääkettä. Lääkäri kuitenkin neuvoi, ettei se ole joka päiväiseen käyttöön. Yritänkin tässä miettiä niitä hetkiä, joilloin en sitä ottaisi. Kroppa huutaa lääkettä koko ajan, mutta yritän noudattaa lääkärin neuvoja. Turhauttavaa, ihan helvetin turhauttavaa.

Leikatun jalan lisäksi, terveen jalan polvi vaivaa. Tänään se on ollut niin kipeä, että itku on tullut. Mutta vielä yritän välttää kipupiikille lähtöä. Ja jottei kaikki olisi siinä, on mulla niskat ihan jumissa. Pari päivää meni niin, ettei pää kääntynyt yhtään. Nyt niska tuntuu kuumalta ja siellä on nestekertymää. Lisäksi oikea käsi on todella kipeä, puutuva ja osiltaan tunnoton ja oikean käden olkapää on tipahtanut noin 10cm vasenta alemmas. Kinesioteippiä ja välillä kantosidettä, niillä mennään. Ja tietysti tällä lääkearsenaalilla.

Eilen toimintaterapiassa harjoiteltiin hengittelemistä, joka mulla on kivusta johtuen täysin pinnallista. Tämä harjoitus siksi, että voisin sitä kokeilla yön pimeinä tunteina keittiön pöydän vieressä. Oikea hengitystekniikka rentouttaa ja se tuntui hyvältä, niin kauan kun siihen pystyin keskittymään. Kipu lyö kuitenkin kovin läpi ajatuksissakin, yöt ovat varmasti siksikin pahinta aikaa, kun silloin on aikaa kuulostella joka ikistä vinksallaan olevaa asiaa. Ja peiliterapiaa harjoitettiin, se on niin mun juttu. Seuraavaksi aloitan kirpparilta etsimään kotiin sopivia peilejä, että voin tätä kotonakin tehdä. TT on nyt luvassa läpi syyskuun. Huomenna kalenteriin lisätään fyssarit, näen pitkästä aikaa oman terapeuttini. <3

Syyskuun alussa olisi sitten se kauan odotettu ja pelätty aika ortopedille. Syyskuun puolessa välissä puolestaan olisi sitten aika kipupolin hoitajalle. Tämä aika on kipustimulaattori-infoa varten. Valmiiksi hullun mieltä koetellaan tällä odotuksella ja jännityksellä.