Viikko on mennyt enemmän ja vähemmän sekaisessa olotilassa. Keskiviikkona olin parin viikon tauon jälkeen fyssarilla. Menin sairaalaan normaalista taksilla. Silmät eivät meinanneet pysyä auki joten kipaisin kahvion kautta ja otin kahvin mukaan. Istuin fyssarin odotustilassa kahvia ryystäen ja silmät harittaen, kunnes F tuli mua hakemaan. Sanoi heti, että näkee kyllä päällepäin, että on vahvat lääkkeet käytössä. Hän oli lukenut mun tekstejä kipuklinikalta ja oli tyytyväinen, että heti on otettu järeät aseet käyttöön. Jutusteltiin samalla, kun sain hierontaa lonkkaan ja oikeastaan koko jalkaan. Polven kohdalla kipu oli taas todella kovaa, mutta kestin sen kuin nainen! ;) F yritti saada polvilumpiota liikkeelle ja voi taivas sitä tunnetta! Ihan kuin polveen olisi isketty 10 piikkiä samaan aikaan aina, kun lumpiota yritti vähänkin liikuttaa. Se oli sitä kuuluisaa hermokipua. Mun puolesta sen lumpion vois vaan antaa olla, koskemattomana!! Sain mukaani myös TENS-laitteen, jota kipuklinikalla määrättiin kokeiltavaksi. Kokeilin sitä kotona, mutta ei siitä nyt muutaman kerran käytön jälkeen ole mitään hyötyä, oikeastaan päinvastoin. Se tuntuu todella inhottavalta.

Keskiviikkona sain TYKSistä kirjeen, jossa oli lista tulevista soittoajoista ja käynneistä kipuklinikalle. Ensimmäinen soittoaika olisi ollut vasta ensi viikolla, joten otin puhelimen käteen ja soitin itse sinne. Kerroin sekaisesta olostani ja sen perusteella sihteeri laittoi mut jo seuraavan päivän soittolistalle. Aamulla sieltä sitten soittikin hoitaja ja sain uudet ohjeet lääkkeille. Nostin eilen perjantaina suunnitelmien mukaan kipulaastarin yhdestä laastarista kahteen, mutta se hermokipulääke saa nyt mennä tällä annoksella siihen asti, että olo ei ole enää näin sekava. Sitten nostan sitä pikkuhiljaa. Luulen, että nyt olo alkaa vähän normalisoitumaan. Koko ajan on kyllä vähän höntti olo (minkä voisin kuvitella johtuvan laastareista) mutta se pahin sekavuus on enää pillereiden oton jälkeen muutaman tunnin. Ehdinkin olla selväjärkinen päivässä muutaman tunnin aina ennen seuraavaa pilleriä. Viikonlopun menen nyt näin, katsotaan jos alkuviikolla uskaltaisin nostaa annosta. Ensi viikolla soittavat taas klinikalta. Tuntuu tosi hyvältä, että koko ajan on kontakti asiantuntijoihin. Ja heille saan soittaa heti, jos on kysyttävää tai jos olossa tapahtuu suuria muutoksia. Vaikka en näistä lääkkeistä ja tästä olosta tykkääkään niin ainakin tiedän, etten ole yksin!!

Harmikseni mun täytyy sanoa, että kipuihin näillä lääkkeillä ei ainakaan vielä ole ollut mitään vaikutusta. Eilen sanoinkin sängyssä miehelle, että jos yöllä heräät enkä ole vieressä niin olen sairaalassa. Ulkoiltiin eilen naapurien kanssa illalla tuossa meidän puistossa, haravoitiin ja grillattiin makkaraa. Mä en suuremmin pystynyt auttamaan, mutta vähän heiluin haravan kanssa. Se kostautui heti! Otin taas ennen yöunia kaikki pillerit, mitä vaan saan ottaa, kipu oli taas todella kovaa. Tuo hermokipulääke kuitenkin saa pään sen verran sekaisin, että nukuin suht hyvin yön. En siis ole vielä edes kokeillut sitä unta syventävää lääkettä, koska tuo riittää nyt ainakin toistaiseksi. Harmittaa vaan ihan helvetisti, että pienikin rasitus polveen kostautuu aina!!

Mutta nyt viikonlopun viettoon! Meidän perhe majoittautuu tänään mammalaan yökylään. Luvassa on saunomista, leikkimistä, ulkoilua ja mun äidin höösäämistä <3