Olen käynyt lähes päivittäin aloittamassa kirjoituksen, mutta hetken yrittämisen jälkeen olen pyyhkinyt tekstin pois ja sulkenut koneen. En saa mitään järkevää kirjoitettua.

Viimeinen pari viikkoa on mennyt alakuloisesti. Lievästi sanottuna. Kiukuttelua ja parkumista.Kuopuksen synttäreiden ajan yritin pitää kasvoilla hymyn ja jutella mukavia vieraiden kanssa. Vieraiden poistuttua lähdin yöksi äidilleni. Tuli seinä vastaan ihan kaikessa. Väsytti katkonaisten yöunien takia. Äidillä sain onneksi vähän paremmin nukuttua ja nousinkin ylös vasta vähän ennen kahdeksaa. Luulin että se auttoi, mutta ei. Meni tovi kotona, kun kaikki taas alkoi ärsyttämään, karjuin, kiukuttelin ja yritin pysyä omissa oloissani.

Uusi viikko ei tuonut muutosta tilanteeseen. Joka päivä on ollut paljon ohjelmaa, vain pieniä pyrähdyksiä kotona. On ollut neuvolaa, influenssarokotuksia, fyssaria, lääkäriä, lasten VASUja, kouluterveydentarkastusta, Kipuklinikkaa. Fyysinen väsymys lentämisen takia ei helpottanut oloa yhtään.

Kipuklinikka-käynti olikin tällä kertaa psykologille. Kyllä teki hyvää puhua asiantuntijan kanssa. Itkin melkein koko istunnon putkeen, mutta sen jälkeen olikin paljon helpompi hengittää. Käynnit siellä jatkuvat. Tulimme myös siihen tulokseen, että nyt on korkea aika ottaa mielialalääkkeet käyttöön. Kuvittelin jo olevani tulossa hulluksi, mutta ehkä en sittenkään, ainakaan vielä. Sain aika paljon ajattelemisen aihetta, eikä tähän nyt oikein muu auta kuin aika.

Sunnuntaina lähdin miehen kanssa alkavassa flunssassa jouluostoksille Myllyyn. Miehen äiti piti sen aikaa poikia ja ostosten jälkeen pääsimmekin valmiiseen ruokapöytään. Luksusta!! Ostokset meni suunnitelmien mukaan, enää on muutama paketti hankkimatta. (Seuraavalle reissulle pakotan ystäväni, joka ei juurikaan ole jouluihminen ;) ) Polvi vaan ei ollut ostoksista samaa mieltä. Olimme reilun pari tuntia kaupoissa. Jalka väsyi niin paljon, etten enää matkalla autoon jaksanut sitä nostaa vaan sitä piti vetää perässä.

Samana iltana olo oli muutenkin vetämätön flunssan takia. Ja tämä räkätauti kaatoi mut kirjaimellisesti petiin. Koko viikon olen maannut sohvalla. Pari kertaa olen tainnut laittaa tiskikoneen ja pyykkikoneen päälle, mutta siinä kaikki. Ja minä, jolle ei koskaan nouse kuume, nousi kuume. Arvatkaa sitä paniikin määrää. Vaikka järki sanoi, että kuume johtuu flunssasta, mielikuvistus ei antanut rauhaa. Tutkin kroppaa ja mietin, missä seuraava fisteli mahtaa olla. No, eihän sitä löytynyt. CRP:kin mitattiin ja se oli 11, huh! Nyt alan jo pikkuhiljaa palautua elävien kirjoihin. Lääkäri oli sitä mieltä, että flunssa iski rankasti sen pitkän antibioottikuurin takia, omaa vastustuskykyä kun ei varmaan ollut lainkaan.

Ai niin, unohdinkin sanoa, että mun on leikatun jalan pohjelihas surkastunut. Nice! Sitä pitäisi yrittää nyt vahvistaa jotenkin. Varpaillaan kävely olisi paras vaihtoehto, mutta se ei aina onnistu koska polvi ei sitä kestä.

Siinä viimeiset kuulumiset. Yritän päivitellä kuulumisia taas ensi viikolla, taas olis tiedossa ainakin fyssaria ja Kipuklinikkaa. Mukavaa viikonloppua!!