Arki on jo osittain palannut perheeseen, iskä aloitti maanantaina työt. Ensi viikolla alkaa esikoisen koulu ja tosikon eskari. Seuraavalla viikolla pienin menee pari kertaa viikossa parin tunnin mittaisille kerhotunneille. Syyskuussa sitten hoitoon joka tiistai ja torstai. Niin se kesä vaan sujahti, nyt jo illat ovat viileitä ja syysmäisiä. Kynttilöitä saa siis jo polttaa <3

Meidän perheen mökkireissu oli täyden kympin reissu! Mökki oli ihana, paikka oli ihana. Jopa lapset viihtyivät niin hyvin, etteivät halunneet lähteä Ähtärin eläinpuistoon, vaan ennemmin jäädä mökille :) Menopäivänä ajettiin mökille Tuurin kyläkaupan kautta. Siellä olisin tuon teinineidin kanssa saanut helposti viettyä koko päivän, mutta ihan hirveästi ei tullut ympärilleen katsottua, lähinnä pidin huolta, että kolme minimiestä pysyy näkökentässä. Polven osalta matka oli raskas, vaikka omia viritelmiä vaatelaukuista tehtiinkin autoon. Käytiin myös Jämijärven lentoesityksessä. Se oli huikeaa, tosin senkin seuraamista veroitti jonkin verran nuo ikiliikkujat. Samassa paikassa esiintyi myös Hevisaurus, päästiin vähän rokkaamaan!! Ystäväpariskunta kävi istumassa iltaa, saivat terasilla telttamajoituksen. Muuten viikko vierähtikin rannalla, saunassa ja ihan vain ollessa. Mikäli emme löydä omaa mökkiä ensi vuodeksi, yritämme päästä tuonne samaan paikkaan.

Terapiat ja lääkärit on nyt kesän aikana olleet vähän vähemmällä. Oma fyssarini jäi kesälomalle, sain siis minäkin pienen loman. Ensi viikolla olis tarkoitus mennä hänen sijaiselleen. Toimintaterapeuttini oli sairaslomalla ja kesälomalla, joten niissäkin käynneissä on ollut pitkä tauko, tosin eilen olin siellä. Siitä lisää kohta. Myös kipuklinikka oli heinäkuun suljettuna. Ja kuinkas sattuikaan, heinäkuu oli itselle todella kipeä kuukausi. Pariin otteeseen jouduin hakemaan sairaalan ensiavusta lisälääkettä, kun kotona otetut eivät enää auttaneet, viimeksi viime keskiviikkona. Ja sen vuorokauden lääkemäärä oli jo niin hurja, että vähän itseekin hirvitti. Kipu saatiin kuitenkin taas taittumaan ja pääsin pikaisesti lähtemään kotiin.

Mutta nyt siihen eiliseen toimintaterapiaan. Mulla mättää nyt joku tuolla crps jalan kankussa ja ulkoreidessä. En tiedä mikä se, enkä sitä haluaisi miettiä, mutta päivä päivältä tuntemus pahenee. Varsinaista sisäistä kipua ei ole, mutta sellaista tuntoherkkyyttä, ihon pinta sattuu kun siihen koskettaa kangas tmv. Noh, TT kysyi että mitä kuuluu. Mä annoin tulla tuutin täydeltä. Tarkoitus oli vissiin jotain siellä tehdäkin, mutta käynti menikin täysin henkiseen terapiaan. Suurimmaksi osaksi käytiin läpi kipustimulaattorin laittoa ja siitä toivottavasti saatavaa hyötyä. En tiennyt, että stimu voi auttaa jopa aineenvaihduntaan ja verenkiertoon jalassa. Eli vaikka suurta vaikutusta ei kipuun olisikaan, TT suositteli sitä kuitenkin kokeilemaan vähän pidempään. Jalassa usein kiertävä jäävesi ja jalan kylmyys saattaisi helpottaa. Tietysti mistään ei mitään takeita ole. Omat kuvitelmat toipumisesta olivat kuitenkin ihan väärät. Mikäli kahden viikon testauksen jälkeen stimu päätetään epiduraalitilaan jättää, on edessä kahden kuukauden erittäin rauhallinen toipuminen. Ei venytyksiä, ei nosteluita. Joten näillä näkymin polven mahdollinen operointi siirtyy reilusti eteenpäin, jos sitä edes tulee. TT oli omassa henkilökohtaisessa mielipiteessään sitä mieltä, ettei leikkaus kannata. Mahdolliset tulevat haitat ovat suurempia, kuin mahdollisesti saatava hyöty. Kukaan ei voi taata, että leikkaus auttaisi tilannetta millään tavalla, mutta mahdollinen kipu ja sen hoitaminen saattavat olla erittäin vaikeita. Syykuun alussa on siis aika ortopedille, joten siellä kuulen lääkärin mielipiteen asiaan. Onneksi nää mun hoitavat tahot toimivat hyvin tiiviisti yhdessä, joten oikean tieto (ainakin uskon ja toivon) kulkeutuu taholta toiselle. Ja kyllä tuo kipulääkäri jo aiemmin ilmoitti, että polveen ei kosketa ilman, että häneen ollaan yhteydessä. No, pääsin mä vielä viideksi minuutiksi nauttimaan peiliterapiasta. Mikä ihana onnen tunne, kun aivot kuvittelee, että jäykkä polvi sittenkin taipuu ja että sitä voi sivellä tuntematta kipua.

Kotona alkoikin taas ajatusten selvittäminen, lähinnä se oli purkautumista miehelle ja äidille. En oikein vieläkään tiedä, mitä mistäkin pitäisi ajatella, mutta eiköhän se jossain vaiheessa selviä.

Aurinkoista viikonloppua!!