Ollut pientä taukoa kirjoittelemisessa. Mieli on heittänyt melkoista kärrynpyörää eikä ajatuksesta ole saanut kiinni. Jos nyt yritän...

Ihan ensin meidän laivareissuun. Voi että mikä nautinto se oli lapsille, aikuisille ehkä vähän vähemmän. Syötiin seisovassa pöydässä, uitiin pallomeressä, leikittiin, pelattiin, minidiscoiltiin. Keskimmäisellä oli jo kova meno päällä kun kotoa lähdettiin. Mä pääsin laivaan hissillä ja siis ihan erikseen muusta porukasta. Odottelin laivassa melkein puoli tuntia ennen kuin loppuperhe sinne pääsi. Isäntä oli siinä kohtaa jo ihan valmis kääntymään kotiin :) Mut nyt se reissu on tehty! Suuren kiitoksen ansaitsee miehen lisäks meidän teinit ja mamma, jotka auttoivat rutisematta poikien kanssa!

Kotiutumisen jälkeisenä aamuna heräsin kuumeiseen oloon ja mittari näyttikin melkein 38'. Paniikki iski heti, mitä nyt tapahtuu, voiko mulla olla joku tulehduspesäke jossain! Mainittakoon, että mulle ei koskaan nouse kuume! No se paniikki unohtui hetken päästä kun vatsa heitti sekaisin ja kaikki mitä suuhun laitoin, tuli vartin sisällä ulos. Tätä jatkui 4 päivää, ja olinkin ihan loppu. En tiedä mikä pöpö se oli, muut perheestä säilyi terveenä.

Fyysisen pahoivoinnin lisäksi oli henkinenkin puoli aika kurjassa jamassa. Polvi masensi koko ajan, mistään ei meinannut tulla mitään. Itkin ja surkuttelin oloani, en jaksanut jumpata enkä juuri sohvalta liikkua. Eipä ole pitkään aikaan ollut niin pahaa mieltä. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta hetkittäin huolestuin jo itsekin että eikö tää mieliala ollenkaan kohoa. Huoli tulevaisuudesta on vaan todella kova. Päässä pyöri kaikki mahdollinen ja varmaan mahdotonkin. Hetkittäin olin todella katkera kaikille, ihan kaikille! Olin tovin kotona yksin lasten kanssa yhtenä päivänä. Kuuntelin, miten naapurin lapset leikkivät pihalla ja itkin itse silmät päästä, kun en voi lasten kanssa lähteä ulos. Teki todella pahaa istuttaa pojat sohvalle kauniina päivänä ja laittaa lastenohjelmia pyörimään ja vaatia heitä olemaan sisällä. Ryvein todella syvissä vesissä ja itsesäälissä. Onneksi nyt jo paistaa aurinko!

Viikonloppuna pääsin piiiiitkästä aikaa viihteelle! Voi että miten hyvää se tekikään! Oli niin hauska ilta, etten sellaista osannut edes odottaa. Tämä mutsi "jammasi" ravintolan tanssilattialla nojaten yhteen keppiin ja toisella kädellä pitäen kaiteesta kiinni. Mahtoi muilla olla hauskaa! Mut mua se ei haittaa, mä nautein täysin rinnoin, vaikke muuvit ehkä olleetkaan ihan parhaat ;)

Nyt pakkaamaan uimakasseja, esikoisella on uimakoulu ja äiti menee toiseen altaaseen jumppaamaan jalkaa.