Ja se meni paremmin, mitä uskalsin toivoa!

Aamupäivällä alkoi tärisyttämään, heikottamaan ja hikoiluttamaan. Lähdin taksilla äidilleni, sain seuraa ja muuta ajateltavaa. Sehän kiikutti mut käymään Cittarissa, sain tehtyä pienet ruokaostokset ja tarttui käteen toppi ja fleece-takkikin alesta. (En muista, koska olisin saanut viimeksi käyttää S-kokoa, peukkuuu!) Nuo oireet siitä väheni aika hyvin, melkein huomaamattomaksi.

Äidillä sitten kävin suihkussa ja torkahdinkin hetkeksi. Kun heräsin, olin kuin ampiainen! Kaikki kiukutti, jo pelkkä äidin ystävällinen puhe sai karvat nousemaan pystyyn. Älytöntä! Äitikin huomasi tilanteen ja ressukka touhusi vain omiaan ja yritti olla olematta. Miehellekin ilmoitin että kannattaa varoa kun kotiutuu, kiukku kumpuaa!

Kotona menikin sitten omasta mielestä ihan hyvin. Sain kiukun pidettyä aika hyvin sisällä, välillä kyllä teki mieli räjähtää, mutta hengittelemällä se meni ohi.

Yötä vasten ajattelin ottaa Panacodin. Olin kyllä melko varma, ettei yöllä enää oireita tule. Mutta tulihan niitä. 1,5 tuntia kesti saada unen päästä kiinni, vaikka lääke väsyttikin. En muista maininneeni koskaan aiemmasta Panacod-"riippuvuudestani". Tämä oli siis ennen leikkausta, kun jouduin sitä syömään päivittäin. Kun yritinkin olla ilman, ei nukahtaminen onnistunut vaan nukahtaessa kroppa ravisteli mut hereille. En oikein osaa selittää sitä. Sen vuoksi olen yrittänyt tota lääkettä välttää. No nyt tuli sama juttu. Aina kun olin nukahtamassa, kroppa, tai lähinnä pää, alkoi täristä ja heräsin. Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin, mutta yö oli todella katkonainen kipujen takia. Ihmeellistä, mä olen kuitenkin pääsääntöisesti nukkunut ihan hyvin ja lähes kivuitta.Nyt polvi onkin todella kipeä. En pysty varaamaan sille juurikaan painoa ja vihlonta on todella kovaa. Otin juuri Buranan, katsotaan, onko sillä vaikutusta. Toivottavasti, koska muuta lääkettä mulla ei ole. Onhan mulla täällä Lyricaa ja tota Targiniqia mut en ihan helpolla lähde sille tielle takaisin. Hankala juttu.

Mutta tässä yksi ilon aihe tähän päivään!

Enää yksi pilleri jäljellä illaksi ja sitten saan sanoa hyvästit tuolle purkille! Toivottavasti ikuisesti!!