7.11 tosiaan pääsin kotiin, mikä onnen päivä! Lapset tulivat hoidosta ja yllätyksenä äiti odottikin kotisohvalla. 4-vuotias poikani huusi äitiä itkien tunnin kainalossani. Mikä ikävä sillä pienellä pojalla olikaan ollut!!

Suonensisäinen antibiootti jatkui kotona, kotisairaala kävi kolme kertaa vuorokaudessa tuon lääkkeen tiputtamassa. Kivut jalassa olivat edelleen todella kovat eikä polvi taittunut yhtään.  Kaikki matkat pitää tehdä hissillisellä inva-taksilla. Meidän koti on kaksikerroksinen, alakerrassa on makuuhuoneet ja suihku. Rappusia tuon jalan kanssa on mahdoton kulkea joten nukun sohvalla ja käyn 5km päässä äidilläni suihkussa, kerran viikossa. Mutta sain sentään olla kotona!

14.11 jalan haava alkoi yhtäkkiä vuotaa. Lähdin äitini kanssa Tyksiin jossa otettiin magneettikuvat. Jalassa näkyi pieni fisteli, mutta lääkäri päätti seurata tilannetta joten pääsin kotiin takaisin. Joka tapauksessa kävisin viikottain Tyksissä tarkistuksessa ja turvakokeissa (verikokeet, seurataan kaikkia arvoja, varsinkin maksa-arvoja koska lääkitys oli erittäin kova).

3.12 haava näytti jo omaankin silmään erittäin siistiltä. Osastonäytölle lähdin luottavaisin mielin. Lääkärin painaessa kevyesti haavan reunaa, purkautui sieltä mätää. Eli seuraavana päivänä taas leikkuriin haavan puhdistukseen L Leikkurissa saadaan haavan pohjaa siistittyä mutta fistelin huomataan kasvaneen. Lääkäri päätyy laittamaan haavaan VAC-alipainelaitteen joka imee koko ajan haavan pohjaa ja näin auttaa fisteliä pienenemään.

16.12 haava näyttää siltä että VAC voidaan poistaa. Salissa kuitenkin yhdestä eturistisiteen kiinnitysruuvista tulee jotain ylimääräistä joten päättävät poistaa tuon ruuvin. Ab jatkuu vieläkin suoneen, kyllästyttää!! Onneksi mulla on tuo supis, eli keskuslaskimokanyyli solisluun alla. Käsissä olevat kanyylit menevät tukkoon alla vuorokaudessa eikä anestesialääkäritkään meinanneet enää löytää suonia.

Tammikuun alussa lääkärini vaihtui. Osastonäytöillä kaikki muu näyttää hyvältä, paitsi polven liikkuvuus. Sovitaan lääkärin kanssa että toistaiseksi ei lähdetä leikkurissa poistamaan arpikudosta vaan saan yrittää jumppaamalla polvea liikkeelle. Lisäksi saan lääkearsenaaliini vielä uuden kipulääkkeen. Tämä tuntuu tehokkaalta lääkkeeltä ja saankin aloitettua jumpan mielestäni hyvin. Muutamassa päivässä saan polven liikelaajuuden 5 asteesta 12 asteeseen. Mieli on hyvä ja tsemppi kova. Kunnes.. ensimmäinen lääkärini soittaa 21.1 (hän siis teki tuon ihan ensimmäisen leikkauksen, kunnes lähti kolmeksi kk ulkomaille) ja täysin puskista ilmoittaa että viikon kuluttua sairaalaan: polven kiinnikkeet poistetaan tähystyksessä ja ainakin loppuviikon olen osastolla epiduraalipuudutuksessa polven taivutuksessa.

Tässä tarinani LYHENNETTYNÄ tähän asti, seuraavaksi kirjoitan omia mietteitäni…