Sitäpä juuri. Nyt kun olen tuolla polvikoneellani jumpannut ahkerasti niin polvi on kipeytynyt, tottakai. Kahden tunnin välein jumppaan, noin 30-45min siihen menee aikaa. Väliajoilla yritän kävellä, istun tuolilla roikottamassa jalkaani, liu’utan jalkaa lattiaa pitkin ym. Sohvalla istuessa pidän tyynyä polven alla niin, ettei se ole suorana vaan pienessä koukussa. Polven ympärille on nyt alkanut muodostua isoa mustelmarinkulaa, varmaankin siks kun sitä venyttelen ihan ääirajoilla.

Tässä kuva polvikoneestani, joka mulla siis on lainassa. Melkoinen vehje! Ja painava kun mikä! Onneks tuo rakas mies on joka aamu muistanut sen nostaa mulle tähän sohvalle että saan jumpattua. Ja sisko siirtelee päivisin kun on käymässä. Tyksissä on tällainen ihan uudenlainen, se on paljon parempi! Siinä jalan saa hyvään asentoon koska se on kokonaan pehmustettua kangasta. Tässä nuo kovat muoviosat painavat jalkaa ja välillä huomaa miten se huonontaa verenkiertoa. Mutta siitäkään ei oikein voi valittaa koska vaihtoehtoja ei ole.

Tässä taas kuva päivittäisistä lääkkeistä. Jep, niitä on paljon! On ihan uskomatonta, että tuollaisen arsenaalin jälkeen kipua vielä tuntuu. Mutta uskokaa pois, sitä tuntuu. Uusimpana tuossa on eilen määrätty pahoinvointilääke. Toivon, että pahoinvointi johtuu näistä lääkkeistä eikä mistään muusta. Lääkäri kyllä vähän ihmetteli kun sunnuntaina tää alkoi. Oli sitä mieltä että olis pitänyt alkaa jo aiemmin, kolmeen viikkoon kun ei ole muutoksia lääkkeissä tapahtunut. Jos ei loppuviikkoon mennessä ole helpannut niin pitää lähteä sairaalaan tarkistukselle. Toivotaan siis parasta!!

Tänään(kin) ollut kurja itkupäivä. Eilen jo miehelle tokaisin että jos kivuista pääsisin niin tuon polven vois vaikka jäykistää. Olen niin kypsä tähän kaikkeen! Mutta yritetään nyt repiä selkänahasta kaikki irti minkä vaan saa. Yritän edelleenkin muistutella itseäni siitä, että jollain on asiat vieläkin huonommin.