Lupasin jo aiemmin kirjoittaa jotain positiivistakin. Nyt on aika lunastaa se lupaus.

Ensimmäisenä haluan mainita viimeisen fysioterapian. Laitan tähän kuvan uusimmista teippauksista.015.jpg

Yritettiin jumpata ilman teippejä mutta kipu oli sietämätön tuolla polven ulkosyrjässä. Teippi polveen ja kipu on melkein kokonaan poissa. Uskomatonta! Fyssari mainitsi että reisilihas sieltä on heräämässä, pientä toimintaa on havaittavissa. JES!! Lisäksi polvilumpio saatiin jo pari milliä liikahtamaan. Polven päällä oleva teippi on siis ns. nostamassa polvilumpiota ylöspäin jotta se saataisiin liikkeelle. Normaalisti se liukuu jalan ollessa suorassa ylös/alas ja sivulta sivulle mutta mun lumpioni on ihan jämähtänyt. Tässäkin siis hiuksen hienoa edistystä. Mutta pienikin edistys tuntuu niin hyvältä. Fyssari jutteli kuntoutuksen kestosta, kaksi vuotta saan varata helposti tähän aikaa. Tuntuu niin loputtomalta ajalta mutta pientenkin edistysten jälkeen olo taas paranee.

Kotona uskallan jo liikkua rapuissa yksin, ja se jos joku tuo voittaja fiiliksen!! Tosin en uskalla lähteä rappuihin ollessani yksin kotona, jos kuitenkin kippaan nurin niin täällä on oltava joku joka hälyttää apua. Mutta en usko että enää menee pitkä aika, kun uskallan jäädä lasten kanssa yksin kotiin!! SYDÄN!!

Ja hei, tänään tulee meille uusi petari sänkyyn!! En ole voinut nukkua omassa sängyssä koska meidän patjat on ihan liian kovat tälle lössähtäneelle kropalle. Mies kävi ostamassa sellaisen ihmepatjan jossa on jotain viilentävää geeliä ja se on painetta keventävää. Ei auta muu kuin toivoa että on hintansa väärti!! Ja että mä pääsen nukkumaan omaan sänkyyn ukkoni viereen. Ja taas sydän!!

001.jpg

Kahvi kera kääretortun äidin kanssa, nam! Toi mun superäiti on ollut pitkin viikkoa auttelemassa, pessyt ikkunat, pessyt pyykkiä ja muutenkin siivoillut. Love my mum!!

Äidin lisäksi sain tänään kahviseuraa ystävästäni, vajaassa tunnissa tuli taas maailmasta paljon parempi paikka! Ja siskokin teki pika visiitin pitkästä aikaa. Tänään on hyvä päivä!!

 

'Onnellisuus pitää sinut hempeänä. Koetukset pitävät sinut vahvana. Suru pitää sinut ihmisenä. Epäonnistuminen pitää sinut nöyränä ja rohkeus pitää sinut menossa.'