Ehkä se oli vähän helpompi kuin ensimmäinen. Mutta ei kuitenkaan helppo. Nukuin kyllä pidempiä pätkiä kun edellis yönä. Aamu oli taas vaikea. Tärisytti ja hikoilutti. Katsettakaan en saanut kunnolla kohdistettua, tuntui että silmät seilaa päässä miten sattuu. Aamun lääkeannos kuitenkin tasoitti olon. Nyt pitäisi itse osata päätellä, millaisen ajan päästä olisi järkevää jättää myös aamulääke ottamatta.

Tänään kaverina pötköttelee keskimmäinen poikanen, kuume nousi eilen illalla. Parin tunnin päästä meille tulee sosiaalityöntekijä tekemään kotikäynnin taksikorttia varten. Päivällä mamma tuleekin katsomaan poikaa, että pääsen hammaslääkäriin ja fysioterapeutille.

Sitten voikin aloittaa pitkän viikonlopun!!