Vihdoin sain päätöksen sairaspäivärahasta. En ymmärrä, miksi tässä taas kesti niin hemmetin kautta. Sairaslomallahan olen ollut jo lokakuusta asti, tiedot eivät ole mihinkään muuttuneet, mutta silti asian käsittely vei taas hemmetin kauan. Lopulta jo lähettelin Kelaan viestejä ja soittelin (maanvaiva) kun ei päätöstä alkanut kuulua. Luojan kiitos tuolle mun miehelle (tässäkin asiassa), mutta kauhulla olen välillä miettinyt että mitä tapahtuisi jos olisin yksin. Taksikyydit pitää maksaa ajallaan, samoin sairaalan laskut, lääkkeetkin pitää pystyä hakemaan. Lisänä tietysti kaikki muut normaalit laskut ja menot. Mutta miten se on mahdollista, jos rahaa ei tule mistään pariin kuukauteen. Mahdoton yhtälö!

Lueskelin Kelan sivuilla tuota päätöstäni ja saman kaavan mukaan mennään (tottakai) mitä ennenkin. Lopussa kuitenkin tämä maininta, joka taas pysäytti ja kirvoitti kyyneleet silmiin.

Sairauspäivärahasi ensisijaisuusaika päättyy 30.9.2015. Jos työkyvyttömyytesi jatkuu tämän jälkeen, sinulla saattaa olla oikeus työeläkelakien mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen. 

Työkyvyttömyyseläke. HUH! Parhaani teen koko ajan jumpan ja muun saralla. Joka päivä käytän polvikonettani enemmän, mitä fyssari on määrännyt. Yritän jumpata muutenkin kaikin mahdollisin ja välillä mahdottominkin keinoin.

Nyt alkaa selkeesti polven taivuttamisen asteet laskea. 65 alkaa olemaan jo maksimi, 70 saan hirveellä kivulla ja tuskalla. Tämä oli odotettavissa mutta silti se harmittaa. Viikko vielä olis sellaista kriittistä aikaa jolloin tuota arpikudosta muodostuu, sitten pitäis rauhoittua ja saadaan alkaa suunnitella jatkoa. Eli nyt pitää painaa eteenpäin sisukkaammin kuin koskaan ennen!

Huomenna aamulla olis vuorossa lymfaterapia. Odotukset on suuret, toivottavasti ei liian suuret.