Varoitus jo heti alkuun! Postauksen lopussa on kuva selän ja pakaran haavoista ja mustelmista. Luet siis jutun loppuun omalla vastuulla ;) 

Sunnuntai-maanantai välinen ilta meni valvoessa kipujen kanssa. Polvi oli todella kipeä, sekä normaalit kivut löi päälle, että hermosärky äityi sietämättömäksi. Ravasin keittiössä ottamassa kipulääkettä ja palasin sänkyyn vain huomatakseni, ettei mikään auta. Pian olinkin jo ottanut kaikki mahdolliset lääkkeet ja turhautuminen oli suuri. Tässäkö tämä apu olo? Aamulla kuitenkin huomasin, ettei stimulaattori jostain syystä toimi. Väänsin sekä toonisen että burst-ohjelman täysille vuorotellen, mutta en saanut pienintäkään tuntemusta jalkaan. (Tooninen = tuntuva ohjelma, Burst = ohjelma, joka ei saa lainkaan tuntua) Huolestuneena soitin välittömästi kipupolille josta sain soittoajan stimulaattorihoitajalle. Hän soittikin jonkun ajan päästä ja sain käyntiajan vielä samalle päivälle. Puhelimessa kerrottiin, että toivottavasti säätäminen riittää, muutoin vuorossa olisi seuraavalla viikolla leikkaus. Alkoi hirvittää!

Pääsin polille, jossa selvisi melkein heti, että kyseessä on vain säätöjuttuja. HUH! Vajaan kymmenen minuutin jälkeen homma oli kunnossa ja pääsin lähtemään kotiin. Stimulaattorihoitaja selitti jotenkin asian niin, että leikkauksen jälkeen on tavallista, että epiduraalitilaan (jossa siis elektrodit ovat) kertyy nestettä ja toipumisen edetessä neste poistuu. Tällöin on mahdollista, että elektrodit pääsevät siellä liikkumaan. Nyt ilmeisesti oli käynyt niin ja ovat jotenkin "vaihtaneet paikkaa" siellä. Hoitaja vaihtoi ohjelmallaan napaisuudet ja lisäsi ohjelmiin vähän tehoa, niillä saatiin homma pelaamaan. Ehti kuitenkin jo syke nousta, pelkäsin niin, että joudun taas toimenpiteeseen. Nyt huomaan, etten saa tuota toonista ohjelmaa toimimaan mutta burst toimii ja vain sitä olen aiemminkin käyttänyt. Toivotaan, ettei tule enempää sydämentykytyksiä ja saisin nyt vaan toipua rauhassa.

Nyt olisi taas viikon lääkkeet jaettu. Aika satsi niitä on. Toivottavasti maaliskuussa kipulääkärin vastaanotolla saan luvan alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan, mitä lääkkeiden vähentäminen tekee. Nyt siihen ei vielä herunut lupaa, ensin pitää toipua kunnolla stimun asennuksesta. 

Tässä vielä kuva leikkaushaavoista. Kipiää tekee, varsinkin kun istuu, tai nousee sängystä ylös/menee sänkyyn. Perjantaina saan hakaset pois, jospa kiristyksen tunne sitten vähän helpottaa.