Kylmää lokakuun iltaa! Miten tuntuukin näin kylmältä, menee ihan luihin ja ytimiin asti. Hrr!!

Edellisen kirjoituksen jälkeen olin taas yön sairaalan ensiavussa kivun hoidossa. Vaikka jo niin päätin, että en enää sinne mene. Mutta eihän siinä mikään auta, jos kotona ei pärjää. Sain asianmukaista hoitoa eikä oloani vähätelty lainkaan. Paljon jouduin taas lääkkeitä ottamaan ennen kuin helpotus alkoi. Pahoinvointi olikin sitten jotain todella kamalaa. Siitä selviytymisessä meni pari päivää.

Toimintaterapiassa kävin viime viikolla. Sieltä sain mukaani uudet painehousut, tällä kertaa mustat. Ne tuntuvat todella hyvältä, aika paljon niitä on tullut pidettyä. Näillä näkymin saan vielä toiset ennen vuoden vaihdetta. Terapeutin kanssa juteltiin olosta ja harjoitteista. Kerroin suoraan, että en tunnu saavan mitään aikaiseksi harjoitteiden osalta, kiinnostus on pyöreä 0. Sovittiinkin, että pidetään tästä nyt pientä taukoa. On turha yrittää tehdä väkisin mitään, siitä ei ole mitään hyötyä. Seuraava käynti varattiin vasta kahden kuukauden päähän, sitä pitää kuitenkin nyt hieman aikaistaa, stimulaattorin asennuksen vuoksi.

Muutenkin olo ja mieliala on ollut selkeästi laskusuhdanteinen. Viimeinen viikko on kuitenkin ollut jo ihan pelkkää selviytymistä. Kotityöt, kuten ruoanlaitto, on todella kovan ponnistelemisen takana. Tänään vaikeuksia tuotti jo pelkkä mikroruoan lämmittäminen. Väsymys on aivan järkyttävää, voisin vaan nukkua tai istua sohvalla peiton alla. Juttelin asiasta lääkärin kanssa, päädyttiin hieman nostamaan lääkeannosta, jos vaikka saisin taas puhtia elämään.

Mielialan laskua on aiheuttanut mm. sen stimulaattorin asennuksen viivästyminen. Nyt aloin jo hyväksyä asian ja toisaalta olinkin tyytyväinen, saisin ainakin joulun viettää normaalisti. Eikös sitten tänään tullut postissa kirje, jossa oli stimulaattorin asennusaika. Testaus aloitetaan 22.11 ja lopullisen asennut olisi sitten 7.12. Eli jokatapauksessa olen jouluna toipilaana. Vituttaa!! Enkä siis halua olla kiittämätön, tottakai otan kaiken avun vastaan mitä vaan saan. Mutta yksi joulu jo on mennyt tämän paskan takia pilalle, ruoka ei maittanut enkä pystynyt tekemään mitään. Ärsyttää, etten saa juuri mitään tehdä ja joudun pyytämään muilta apua. Tiedän ettei lähimmäisiäni häiritse auttaminen, mutta mä en tykkään yhtään!