Heinäkuu saapui kuin varkain, kesäkuu meni ihan lentämällä ohi. Kävin tosiaan siellä hermoratatutkimuksissa. Mitään suurempaa häikkää ei löytynyt mutta vasemman käden ranteessa oli jotain pientä. Suositeltiin uutta tutkimusta 4-5 viikon kuluttua. Pistelyä ja puutumista vasemmalla puolella on edelleen olemassa, mutta se on aika vähäistä. Katsotaan, mihin se lähiaikoina etenee.

Juhannuskin tuli ja meni. Me oltiin poikien kanssa laivalla ja sitten juhannuspäivänä saatiin ystäväperhe meille grillailemaan ja viettämään päivää. Kaikin puolin oikein mukava juhannus siis takana.

Gabrion niminen hermokipulääke mulle aloitettiin uudelleen jo jokin aika sitten. Kokeilin sitä kyllä jo aiemmin, mutta se aiheutti niin kovan väsymyksen, etten meinannut pysyä hereillä. Nyt päätin vielä kokeilla sitä, ja yrittää sinnitellä väsymyksen läpi. Onnekseni voin kertoa, että se kannatti. Mitään maata mullistavaa apua siitä ei ole ollut, mutta tällä annoksella olen voinut todeta, että esimerkiksi polveen osuva kangas ei enää satuta. Tuntoharjoituksia olen voinut jonkin verran tehdä, ilman suurempia jälkivaikutuksia. On jännä huomata, miten kankaan laadullakin voi olla merkitystä. Joustava trikoo ei tunnu niin pahalta, kuin sellainen vähän paksumpi, viileä kangas, vaikka se onkin polven kohdalla väljemmällä. Outoa, mutta sopii tähän mun tarinaan ;)

Sain muuten viime viikon lopulla kirjeen kipupolilta. Siellä oli kokoontunut jokin kipuryhmä, johon kuului kipulääkärini (anestesialääkäri), kaksi erikoistuvaa lääkäriä, kaksi sairaanhoitajaa, kaksi psykologia ja psykiatri. Tämä ryhmä oli päättänyt, että olen sopiva "kohde" kokeilemaan kipustimulaattoria. Eli jonossa ollaan, ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Luultavammin kuitenkin aika pian, koska kipulääkärini sanoi, että se asennetaan hyvissä ajoin ennen seuraavaa polven operaatiota. Josta pääsenkin hyvin aasin sillan kautta ortopediaan. Mulla on 5.9 aika uudelle ortopedille, joka sitten katsoo, mihin suuntaan hoitolinjassa edetään. Yritän kovasti työntää tuota käyntiä pois mielestäni, siinä aina välillä onnistuen, ja välillä en. Jännittää, ihan jo pelkästään se, että vastassa on ihminen, jota en tiedä. Toivottavasti hän on tutustunut historiaani hyvin, enkä joudu kaikkea kertomaan itse alusta alkaen. Ja toivottavasti hän on mukava, eikä välinpitämätön niin kuin monet lääkärit, joihin olen törmännyt. Toisaalta, me fyssarin kanssa viime käynnillä googletettiin tätä ortopediä, hänelle ei miehen nimi ollut tuttu. Ulkonäön perusteella hän on hymyileväinen ja ystävällinen, todennäköisesti ottaa minut kainaloon, silittää päätä ja sanoo, että kaikki järjestyy vielä. Omassa miesihannekategoriassani hän ei kyllä kovin korkealle pötki, sanotaanko ettei ollut ihan Giroud :D

No juu, siinäpä ne tärkeimmät. Perjantaina lähdetään koko suurperheen voimin Kihniöön mökkeilemään. Siellä olisi tarkoitus viettää viikko. (Kyllä, rouva yrittää muistaa ottaa lääkkeet mukaan.) Palailen taas myöhemmin kertomaan kuulumisia. Jospa seuraavaan postaukseen saisin laitettua kuvan tämän päivän tatuoinnista, jossa peitettiin alaikäisenä otettu kuva <3